Elämää kroonisen vaikean kivun kanssa, taidetta, iloa, kauneutta unohtamatta. Tämä pääsiäinen juhlitaan minimaalisin ulkoisin elein. Sairaus pysyy yhä, pitää otteessaan. Ojennan käteni mutta en tavoita ketään. Jolle voisin kertoa sen kaiken. Katson silmät kiinni sisäiseen yötaivaaseeni. Joissa puhutaan outoja kieliä jotka kuulostavat huminalta ja vaimeilta kelloilta kaukaa ulapalta.

Vai ehkä sittenkin merkityksellisiä, ihastuttavia, taidokkaita, kauniita, juuri sopivia, helppoja? Kansallispuvun osista päähine puhuttaa ehdottomasti eniten ja ihan syystä, sillä se on yksi merkityksellisimmistä puvun osista. Sysmän ja Luhangan, oik. Oikeasti en pukeutuisi tähän pintel.

Alta löytyvät ohjeet varpuvispilän tekoon vuodelta 1952. Mummoni teki vielä näitä vispilöitä, mutta äidilleni ei taito enää periytynyt. Harmi, miten vanhat taidot hukkuvat niin nopeasti. Muistutan tässä vielä, että puunoksien kerääminen ei ole jokamiehenoikeus, eli vispilätarpeet on haettava omista koivuista tai maanomistajan luvalla.

Pysähdy hetkeksi TarinaTeltalle ja anna tarinankertojien kuljettaa sinut. Kuuntele, heittäydy mukaan tarinaan ja ratkaise se omalla tavallasi. Pyöritämme tulta, kerromme tarinaa. Neljästä peruselementistä Tuli on aina vanginnut yleisönsä. Taiteilijoiden käsissä, pimenevässä illassa, tuli luo mystisen kauniin ja unohtumattoman elämyksen. Dragon joka syntyi tulesta ja tarinasta .